Välähdyksiä Nurkkila-Ylönkylän historiasta 4

Säätyvaltiopäivämies Juho Pietiläinen

 

Edellisessä blogissani käsittelin merkittävää paikallista vaikuttajaa opettaja, osuustoimintamies Juho Torvelaista. Tästä syntyy sopiva aasinsilta toiseen paikalliseen vaikuttajaan säätyvaltiopäivämies Juho Pietiläiseen. Alunperin Juho Pietiläinen oli valittu säätyvaltiopäiville talonpoikaissäädyn edustajaksi Porvoosta. Hänen ostettuaan Hirvilahden säterirustitilan, hänet asetettiin Halikon tuomiokunnan ehdokkaaksi viimeisille ylimääräisille säätyvaltiopäiville 1905. Hänet myös valittiin vastustuksesta huolimatta säätyvaltiopäiville, joka sitten vuonna 1906 syyskuun 18. päivä lakkautti säätyvaltiopäivät. Ne korvattiin nykyisellä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvalla eduskunnalla, jossa myös naisilla oli äänioikeus. Vaalit järjestettiin 15. – 16. 3. 1907.

Pietiläisen valinta ei ollut ihan läpihuutojuttu, vaan se aiheutti kärjekästä arvostelua lehtikirjoituksissa. Silloin käytiin kovaa kielikamppailua suomenmielisten ja ruotsinmielisten välillä ja Porvoosta tulleeseen mieheen kohdistui kovia epäilyjä varsinkin, kun hänellä oli ollut yhteyksiä ruotsinkieliseen Suomen itsenäisyyttä ajaneeseen Leo Mechelin’iin. Suomenmieliset olivat muodostaneet Suomalaisen puolueen, joka oli hajoamassa kahteen osaan nuorsuomalaisiin ja vanhasuomalaisiin. Vanhasuomalaiset edustivat myöntyväisyyslinjaa ja nuorsuomalaiset olivat pääosin passiivisen vastarinnan kannattajia. Nimimerkki Halikon poika edusti selvästi suomenmielisyydellään tätä myöntyväisyyslinjaa ja nuorsuomalaiset ("nimiperustuslailliset") olivat hänelle kauhistus.  Lehtimainoksista päätellen Uusi Aura oli vanhasuomalainen lehti. Kansalaisodan jälkeen tämä ristiriitoja synnyttänyt kahtiajako päättyi ja näiden ryhmittymien pohjalta syntyi Kansallinen Kokoomus puolue.

Kumpaan leiriin Pietiläinen loppujen lopuksi kuului jää hiukan epäselväksi. Joka tapauksessa hänen poikansa liittyi aktivisteihin (aseellisen vastarinnan kannattajaksi) ja liittyi jääkäriliikkeeseen.

Jääkärimajuri Eino Lauri Pietiläinen sai sotilaskoulutuksensa Saksassa Jääkäripataljoona 27:ssä ja osallistui ensimmäisen kerran taisteluun Misse-joella vuonna 1916 Kuurinmaalla Latviassa.

Eino Lauri Pietiläinen osallistui myöhemmin vielä talvi- ja jatkosotiin.

Vuoden 1905 alussa 5.3. Pietiläisen vaimo menehtyi ankaraan kuumeeseen 42 vuoden iässä.





 

Seuraavat lehtilainaukset valaisevat hyvin senaikaisia puolue- ja kieliristiriitoja:

Alla olevassa mielipidekirjoituksessa nimimerkki Halikon poika sanoo halveksivaan sävyyn, että Pietiläinen sopisi paremmin Ahvenanmaata edustamaan. Yhden vastakirjoituksen jälkeen Halikon poika muuttaa mielipiteensä.

-lainaus Uusi Aura 7.12.1905 alku-

 Kuka on valittava Halikon tuomiokunnan edusmieheksi?

 

Hämmästystä ei saattanut olla herättämättä se tieto, joka eilen yhtäkkiä levisi ympäri tuomiokuntaa, että suuri joukko valitsijamiehistä eilen Salossa pitämässään kokouksessa asetti valtiopäivämiesehdokkaakseen Juho Pietiläisen Perniöstä.

Kuka on sitte tuo Juho Pietiläinen?

Aivan tuntematon suuruus näillä mailla, josta ei muuta tiedetä kuin, että kerrotaan hänen käyneen sekä nimiperustuslaillisten että suomenmielisten puoluekokouksissa, jälkimmäisissä kuitenkin harvemmin, koska hän enemmän tuntee myötätuntoisuutta nimiperustuslaillisia kohtaan. Kerrotaan myöskin, että hän yleislakon aikana teki pitkän hevosmatkan Perniöstä Helsinkiin perustaaksensa hra Mechelin’in  avulla tasavallan.

Valtiopäivämiehenä hän kyllä on ennen ollut, mutta oikein eivät täytä luottamustointaan valitsijamiehet, jotka valitsevat hänet Halikon tuomiokunnan edusmieheksi. Eikö P. sopisi paremmin Ahvenanmaata edustamaan.

Valittakoon ennenkaikkea sellainen mies, jonka varmasti tiedetään kannattavan ja ajavan suomalaisen puolueen pyrintöä. Siinä tapauksessa on P: ehdottomasti pyyhittävä pois ehdokkaiden joukosta.

Luonnollista olisi, että Halikon tuomiokunnan edusmieheksi valittaisiin rustitilallinen K. W. Holmen, joka jo niin monilla valtiopäivillä on tuomiokuntaa ansiokkaalla tavalla edustanut, mutta jos on mahdotonta saada hänelle taattu enemmistö, niin asetettakoon hänen tilalleen ehdokkaaksi joku muu sellainen henkilö, jonka suomenmielisyys varmasti tunnetaan. Sellainen mies on m.m. Uskelan kunnan esimies Juho Leonard Jundell.

Kun kunnan esimies Jundellin puoluekanta ja itse on kyllin tunnettu, niin on tarpeetonta tässä hänen edukseen ryhtyä mihinkään laajempiin selityksiin. Sanottakoon vaan, ettei hän kuulu niihin miehiin, jotka tavalla tai toisella itse pyrkivät valtiopäivämieheksi ja jotka miltei kaikki jo on köykäisiksi havaittu.

Pitäkööt siis Halikon tuomiokunnan valitsijamiehet vielä ennen vaalia uuden yhteisen kokouksen, jossa mikäli mahdollista, on asetettava valtiopäivämiesehdokkaaksi K. W. Holmen, mutta ellei hän saa puolelleen enemmistöä, niin olkoon kunnan esimies Jundell suomenmielisten ehdokkaana.

Pietiläinen pyyhittäköön joka tapauksessa pois ehdokasluettelosta jo senkin tähden, että hän on niin lyhyen ajan tuomiokunnassa asunut, ettei hän tarpeeksi tunne meikäläisiä oloja ja sitte vielä sitä suuremmalla syyllä, kun me tunnemme häntä vielä vähemmän eikä suinkaan siltä kannalta, että hän saattaisi missään tapauksessa tulla edes kysymykseenkään suomalaisen puolueen ehdokkaana.

"Halikon poika"

-lainaus Uusi Aura 7.12.1905 loppu-

Tähän tuli sitten vastine lehteen 12.12.2012.

-lainaus Uusi Aura 12.12.1905 alku-

Vastalause

Pyydän täten panna jyrkän vastalauseeni sitä arv. lehtenne 279 numerossa olevaa ”Halikon pojan” kirjoitusta vastaan, jossa rumasti ja kokonaan ilman aihetta hyökätään hra Juho Pietiläisen kimppuun. Tuntien hra Pietiläisen jo pitemmän aikaa, voin vakuuttaa, että hän on ollut ja on edelleen vankka suomenmielinen eikä koskaan ole kulkenut ruotsikkojen talutusnuorassa. Porvoossa asuessaan oli hän suomalaisuuden tukipylväitä ja vakavan horjumattoman kantansa kautta saavutti suomalaisten keskuudessa yksimielistä suosiota.

Senkin tiedän varmasti, että hänen hevosmatkansa Perniöstä Helsinkiin lakon aikana ei tarkoittanut Mechelin’in senaatin kannattamista vaan osanottoa suomalaisen puolueen neuvotteluihin ja oli hän sitäkin varten seutunsa suomenmielisten luottamusmies. Mahdollisesti häntä Halikon tuomiokunnan eri kulmilla vielä myöhemmin tunnetaan, mutta kokonaan väärin on leimata hänet nuorsuomalaiseksi tai ruotsikkojen kannattajaksi.

Olen vakuutettu siitä, että hän valtiopäivämiehenä erittäin hyvin tulee täyttämään paikkansa tuomiokuntansa edustajana ja suomalaisen puolueen vankkana jäsenenä.

"Jyrkkä Suomenmielinen"

-lainaus Uusi Aura 12.12.1905 loppu-

Samaan lehteen oli lehden toimitus antanut Halikon pojalle mahdollisuuden kirjoittaa ”katumusvastineensa”

-2. lainaus Uusi Aura 12.12.1905 alku-

Vastaus Halikon tuomiokunnan edusmiehelle.

Kirjoitukseni Halikon tuomiokunnan valtiopäivämiesvaalien johdosta ei suinkaan ollut lähtenyt mistään ilkeämielisyydestä ja pahansuopaisuudesta Teidän persoonaannne vastaan eikä siis myöskään ollut mikään häväistyskirjoitus, niin kuin ikävä kyllä, näytte asian väärin käsittävän. Pääasiana siinä vain oli tuoda esille, että Teidän valtiollisesta kannastanne kierteli tuomiokunnassa sellaisia tietoja, etten niitten perustuksella olisi, niinkauvan kuin ei niitä oltu julkisesti peruttu, suonut Teitä valittavan, kun lisäksi vielä olitte paikkakunnalla muissakin suhteissa yleensä tuntematon henkilö. Minä en ollutkaan ainoa, jolla oli väärät tiedot kannastanne, vaan oli niiden lukumäärä varsin suuri, jonka tähden suonette anteeksi, että minä vielä kahta päivää ennen lopullista vaalia luulin Teidät nimiperustuslailliseksi. Se ei ole niinkään ihmeteltävä asia, koska  esim. nimiperustuslailliset lehdet olivat siinä luulossa vielä vaalin jälkeenkin.

Mutta kun loppu on hyvä, niin on kaikki hyvä sanotaan. Kun nyt olette antanut kannastanne sellaisen selityksen, joka tyydyttää kaikkia suomenmielisiä, niin supistan vastaukseni vaan siihen, että lausun kiitokseni Teille tästä selityksestänne ja toivon, niin kuin kaikki muutkin paikkakunnan suomenkieliset epäilemättä tekevät, Teille onnea ja menestystä siinä vastuunalaisessa toimessa, jonka tuomiokuntalaiset nyt ovat teille uskoneet.

”Halikon Poika”

-2. lainaus Uusi Aura 12.12.1905 loppu-