Välähdyksiä Nurkkila-Ylönkylän historiasta 4

Säätyvaltiopäivämies Juho Pietiläinen

 

Edellisessä blogissani käsittelin merkittävää paikallista vaikuttajaa opettaja, osuustoimintamies Juho Torvelaista. Tästä syntyy sopiva aasinsilta toiseen paikalliseen vaikuttajaan säätyvaltiopäivämies Juho Pietiläiseen. Alunperin Juho Pietiläinen oli valittu säätyvaltiopäiville talonpoikaissäädyn edustajaksi Porvoosta. Hänen ostettuaan Hirvilahden säterirustitilan, hänet asetettiin Halikon tuomiokunnan ehdokkaaksi viimeisille ylimääräisille säätyvaltiopäiville 1905. Hänet myös valittiin vastustuksesta huolimatta säätyvaltiopäiville, joka sitten vuonna 1906 syyskuun 18. päivä lakkautti säätyvaltiopäivät. Ne korvattiin nykyisellä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvalla eduskunnalla, jossa myös naisilla oli äänioikeus. Vaalit järjestettiin 15. – 16. 3. 1907.

Pietiläisen valinta ei ollut ihan läpihuutojuttu, vaan se aiheutti kärjekästä arvostelua lehtikirjoituksissa. Silloin käytiin kovaa kielikamppailua suomenmielisten ja ruotsinmielisten välillä ja Porvoosta tulleeseen mieheen kohdistui kovia epäilyjä varsinkin, kun hänellä oli ollut yhteyksiä ruotsinkieliseen Suomen itsenäisyyttä ajaneeseen Leo Mechelin’iin. Suomenmieliset olivat muodostaneet Suomalaisen puolueen, joka oli hajoamassa kahteen osaan nuorsuomalaisiin ja vanhasuomalaisiin. Vanhasuomalaiset edustivat myöntyväisyyslinjaa ja nuorsuomalaiset olivat pääosin passiivisen vastarinnan kannattajia. Nimimerkki Halikon poika edusti selvästi suomenmielisyydellään tätä myöntyväisyyslinjaa ja nuorsuomalaiset ("nimiperustuslailliset") olivat hänelle kauhistus.  Lehtimainoksista päätellen Uusi Aura oli vanhasuomalainen lehti. Kansalaisodan jälkeen tämä ristiriitoja synnyttänyt kahtiajako päättyi ja näiden ryhmittymien pohjalta syntyi Kansallinen Kokoomus puolue.

Kumpaan leiriin Pietiläinen loppujen lopuksi kuului jää hiukan epäselväksi. Joka tapauksessa hänen poikansa liittyi aktivisteihin (aseellisen vastarinnan kannattajaksi) ja liittyi jääkäriliikkeeseen.

Jääkärimajuri Eino Lauri Pietiläinen sai sotilaskoulutuksensa Saksassa Jääkäripataljoona 27:ssä ja osallistui ensimmäisen kerran taisteluun Misse-joella vuonna 1916 Kuurinmaalla Latviassa.

Eino Lauri Pietiläinen osallistui myöhemmin vielä talvi- ja jatkosotiin.

Vuoden 1905 alussa 5.3. Pietiläisen vaimo menehtyi ankaraan kuumeeseen 42 vuoden iässä.





 

Seuraavat lehtilainaukset valaisevat hyvin senaikaisia puolue- ja kieliristiriitoja:

Alla olevassa mielipidekirjoituksessa nimimerkki Halikon poika sanoo halveksivaan sävyyn, että Pietiläinen sopisi paremmin Ahvenanmaata edustamaan. Yhden vastakirjoituksen jälkeen Halikon poika muuttaa mielipiteensä.

-lainaus Uusi Aura 7.12.1905 alku-

 Kuka on valittava Halikon tuomiokunnan edusmieheksi?

 

Hämmästystä ei saattanut olla herättämättä se tieto, joka eilen yhtäkkiä levisi ympäri tuomiokuntaa, että suuri joukko valitsijamiehistä eilen Salossa pitämässään kokouksessa asetti valtiopäivämiesehdokkaakseen Juho Pietiläisen Perniöstä.

Kuka on sitte tuo Juho Pietiläinen?

Aivan tuntematon suuruus näillä mailla, josta ei muuta tiedetä kuin, että kerrotaan hänen käyneen sekä nimiperustuslaillisten että suomenmielisten puoluekokouksissa, jälkimmäisissä kuitenkin harvemmin, koska hän enemmän tuntee myötätuntoisuutta nimiperustuslaillisia kohtaan. Kerrotaan myöskin, että hän yleislakon aikana teki pitkän hevosmatkan Perniöstä Helsinkiin perustaaksensa hra Mechelin’in  avulla tasavallan.

Valtiopäivämiehenä hän kyllä on ennen ollut, mutta oikein eivät täytä luottamustointaan valitsijamiehet, jotka valitsevat hänet Halikon tuomiokunnan edusmieheksi. Eikö P. sopisi paremmin Ahvenanmaata edustamaan.

Valittakoon ennenkaikkea sellainen mies, jonka varmasti tiedetään kannattavan ja ajavan suomalaisen puolueen pyrintöä. Siinä tapauksessa on P: ehdottomasti pyyhittävä pois ehdokkaiden joukosta.

Luonnollista olisi, että Halikon tuomiokunnan edusmieheksi valittaisiin rustitilallinen K. W. Holmen, joka jo niin monilla valtiopäivillä on tuomiokuntaa ansiokkaalla tavalla edustanut, mutta jos on mahdotonta saada hänelle taattu enemmistö, niin asetettakoon hänen tilalleen ehdokkaaksi joku muu sellainen henkilö, jonka suomenmielisyys varmasti tunnetaan. Sellainen mies on m.m. Uskelan kunnan esimies Juho Leonard Jundell.

Kun kunnan esimies Jundellin puoluekanta ja itse on kyllin tunnettu, niin on tarpeetonta tässä hänen edukseen ryhtyä mihinkään laajempiin selityksiin. Sanottakoon vaan, ettei hän kuulu niihin miehiin, jotka tavalla tai toisella itse pyrkivät valtiopäivämieheksi ja jotka miltei kaikki jo on köykäisiksi havaittu.

Pitäkööt siis Halikon tuomiokunnan valitsijamiehet vielä ennen vaalia uuden yhteisen kokouksen, jossa mikäli mahdollista, on asetettava valtiopäivämiesehdokkaaksi K. W. Holmen, mutta ellei hän saa puolelleen enemmistöä, niin olkoon kunnan esimies Jundell suomenmielisten ehdokkaana.

Pietiläinen pyyhittäköön joka tapauksessa pois ehdokasluettelosta jo senkin tähden, että hän on niin lyhyen ajan tuomiokunnassa asunut, ettei hän tarpeeksi tunne meikäläisiä oloja ja sitte vielä sitä suuremmalla syyllä, kun me tunnemme häntä vielä vähemmän eikä suinkaan siltä kannalta, että hän saattaisi missään tapauksessa tulla edes kysymykseenkään suomalaisen puolueen ehdokkaana.

"Halikon poika"

-lainaus Uusi Aura 7.12.1905 loppu-

Tähän tuli sitten vastine lehteen 12.12.2012.

-lainaus Uusi Aura 12.12.1905 alku-

Vastalause

Pyydän täten panna jyrkän vastalauseeni sitä arv. lehtenne 279 numerossa olevaa ”Halikon pojan” kirjoitusta vastaan, jossa rumasti ja kokonaan ilman aihetta hyökätään hra Juho Pietiläisen kimppuun. Tuntien hra Pietiläisen jo pitemmän aikaa, voin vakuuttaa, että hän on ollut ja on edelleen vankka suomenmielinen eikä koskaan ole kulkenut ruotsikkojen talutusnuorassa. Porvoossa asuessaan oli hän suomalaisuuden tukipylväitä ja vakavan horjumattoman kantansa kautta saavutti suomalaisten keskuudessa yksimielistä suosiota.

Senkin tiedän varmasti, että hänen hevosmatkansa Perniöstä Helsinkiin lakon aikana ei tarkoittanut Mechelin’in senaatin kannattamista vaan osanottoa suomalaisen puolueen neuvotteluihin ja oli hän sitäkin varten seutunsa suomenmielisten luottamusmies. Mahdollisesti häntä Halikon tuomiokunnan eri kulmilla vielä myöhemmin tunnetaan, mutta kokonaan väärin on leimata hänet nuorsuomalaiseksi tai ruotsikkojen kannattajaksi.

Olen vakuutettu siitä, että hän valtiopäivämiehenä erittäin hyvin tulee täyttämään paikkansa tuomiokuntansa edustajana ja suomalaisen puolueen vankkana jäsenenä.

"Jyrkkä Suomenmielinen"

-lainaus Uusi Aura 12.12.1905 loppu-

Samaan lehteen oli lehden toimitus antanut Halikon pojalle mahdollisuuden kirjoittaa ”katumusvastineensa”

-2. lainaus Uusi Aura 12.12.1905 alku-

Vastaus Halikon tuomiokunnan edusmiehelle.

Kirjoitukseni Halikon tuomiokunnan valtiopäivämiesvaalien johdosta ei suinkaan ollut lähtenyt mistään ilkeämielisyydestä ja pahansuopaisuudesta Teidän persoonaannne vastaan eikä siis myöskään ollut mikään häväistyskirjoitus, niin kuin ikävä kyllä, näytte asian väärin käsittävän. Pääasiana siinä vain oli tuoda esille, että Teidän valtiollisesta kannastanne kierteli tuomiokunnassa sellaisia tietoja, etten niitten perustuksella olisi, niinkauvan kuin ei niitä oltu julkisesti peruttu, suonut Teitä valittavan, kun lisäksi vielä olitte paikkakunnalla muissakin suhteissa yleensä tuntematon henkilö. Minä en ollutkaan ainoa, jolla oli väärät tiedot kannastanne, vaan oli niiden lukumäärä varsin suuri, jonka tähden suonette anteeksi, että minä vielä kahta päivää ennen lopullista vaalia luulin Teidät nimiperustuslailliseksi. Se ei ole niinkään ihmeteltävä asia, koska  esim. nimiperustuslailliset lehdet olivat siinä luulossa vielä vaalin jälkeenkin.

Mutta kun loppu on hyvä, niin on kaikki hyvä sanotaan. Kun nyt olette antanut kannastanne sellaisen selityksen, joka tyydyttää kaikkia suomenmielisiä, niin supistan vastaukseni vaan siihen, että lausun kiitokseni Teille tästä selityksestänne ja toivon, niin kuin kaikki muutkin paikkakunnan suomenkieliset epäilemättä tekevät, Teille onnea ja menestystä siinä vastuunalaisessa toimessa, jonka tuomiokuntalaiset nyt ovat teille uskoneet.

”Halikon Poika”

-2. lainaus Uusi Aura 12.12.1905 loppu-

Välähdyksiä Nurkkila-Ylönkylän historiasta 3

Perniön Mathildedalin koulun opettaja Juho Torvelainen

Edellisessä blogissani pohdin Mathildedalin koulun opettajan Juho Torvelaisen roolia Perniön maamiesseurassa. Aiemmista lehtiartikkeleista oli myös nähtävissä, että vuonna 1900 osuustoiminta-ajatus lähti liikkeelle Perniössä erittäin ripeästi. Ajatukset veivät luonnollisesti siihen, että tällä opettajalla on ollut merkittävä rooli osuustoiminnan alullepanijana – ja näin todellakin on. Torvelaisesta löytyykin sitten netistä runsaasti tietoa. Hän oli suomalainen aktiivinen sanomalehtikirjoittaja ja osuustoimintamies, joka toimi Pellervo-seurassa konsulenttina ja neuvonantajana  osuustoimintavuosien alkuaikoina 1900-luvun alussa. Hän toimi vuosina 1898-1900 Mathildedalin koulun opettajana ja osallistui myös aktiivisesti Nurkkilan koulun alkuaikojen toiminnan kehittämiseen.

Hänestä tiedetään mm, että hän matkusti syksyllä 1917 Suomen senaatin valtuuttamana ostamaan viljaa Kauko-Idästä Suomeen. Hän lähti junalla läpi Siperian, matka kesti 2 vuotta ja hän kävi Venäjän kaukoidän ohella Mantsuriassa, Kiinassa, Japanissa ja Koreassa ja palasi takaisin laivalla Suezin kanavan kautta Konstantinopoliin ja saapui Turkuun syyskuussa 1919. Hän kirjoitti matkastaan kirjan. Onnekkaasti hän tällä tavalla vältti myös sisällisodan. Matka venyi ilmeisesti näin pitkäksi, koska Venäjä oli sisällisodan kourissa ja Siperian radan käyttäminen paluuseen olisi ollut mahdotonta.

Välähdyksiä Nurkkila-Ylönkylän historiasta 2

Osuustoiminta-aate nostaa päätään Nurkkila-Ylönkylässä

Edellisessä blogissani otin sattumanvaraisesti kuvauksen Perniön maamiesseuran vuosikokouksesta vuodelta 1899. Tässä seuraavassa historia-välähdyksessä näemme, että maamiesseura on pannut tuulemaan, osin varmasti niiden avausten ja pohdintojen seurauksena, joista kokouksessa puhuttiin mm. tarpeesta saada lisäansioita jollakin tavalla. Muistammehan sieltä, että Wasastjerna esitti siemenviljan ulosmyyntiä.

Allaolevasta lehtilainauksesta Mikkelin sanomista 2.8.1900 on nähtävissä, että ajatukset ovat yhdessä vuodessa jalostuneet paljon pidemmälle. Kysymyksessä on selvästi osuustoimintaliikkeen synnytyksestä tai ainakin osuustoiminnan siemen on pantu itämään.

Jos tarkastelemme tätäkin artikkelia historian taustaa vasten, niin kaikki kolahtaa paikalleen. Professori Hannes Gebhard on Suomessa osuustoiminnan isä. Hän toi aatteen Suomeen ja harjoitti valistustoimintaa. Osuustoiminta lähti Gebhardin innoittamana maanviljelijöiden keskuudessa vyörymään eteenpäin juuri ensimmäisen sortokauden aikana. Pellervo seura toimi aatteen kehtona ja sekin mainitaan tässä artikkelissa. Keisarin ja valtion apuun ei voitu enää luottaa, kohtalo oli otettava omiin käsiin.

Toinen erittäin mielenkiintoinen seikka on Juho Torvelaisen rooli. Hänhän oli Perniön Mathildedalin koulun opettaja eikä käsittääkseni maanviljelijä. Hänen roolinsa näyttää olleen kuitenkin merkittävä Perniön maamiesseurassa sekä Nurkkilan koulun alkuajan toiminnan käynnistämisessä. Nurkkilan koulu oli perustettu muutama vuosi aiemmin ja silloisessa lehdistössä käytiin myös kovaa polemiikkia siitä, mihin koulu pitäisi sijoittaa. Nurkkila voitti kamppailun ja nyt kovan kamppailun jälkeen noin 110 vuoden kuluttua koulu on lakkautettu.

Artikkelissa on kirjoitettu yhden toimikunnan jäsenen nimi muotoon K.O. Knuuttila, mutta nimi lienee kuitenkin Knuutila. Hän omisti Arpalahden, mutta myi sen vuonna 1904 lehti-uutisen mukaan. Hän oli agronomi.

-lainaus Mikkelin sanomista 2.8.1900 alku-

-puhtaaksi kirjoitettu lehden fraktuura-tekstistä-

Muualta Suomesta.

Yhteistoiminta hyvällä tolalla. Perniön maamiesseura Varsinais-Suomesta on epäilemättä yksi maamme elinvoimaisimpia ja etevimpiä. Tämä seura on m.m. myynyt kauroja Mikkelin läänin maanviljelysseuralle. Tämä ensimmäinen suurempi kauppa, joka tietääksemme on tapahtunut maassamme maanviljelijäin muodostamien yhdyskuntien välillä, tuotti Perniön maamiesseuran jäsenille yli 20 000 mk.

Seura on nyt päättänyt vastedes ryhtyä vilkkaampaan kaurojen, olkien ym. yhteismyyntiin ja on asettanut toimikunnan valmistamaan erityisiä asioita tätä varten. Tähän toimikuntaan lupautuivat opettaja J. Torvelainen, maanviljelijät K. O. Knuuttila, K. F. Kaarlonen sekä F.F. Kaarlonen.

Äskettäin on sama maamiesseura tehnyt suuren apulannoitusaineiden yhteisoston. Seuran piirimiehillä oli kesäkuun loppupuolella luujauhon ja tuomaskuonan tilauksia noin tuhatkunta säkkiä, s. o. toistakymmentä vaunulastia eli noin 10 000 markan edestä. Hintatarjouksia vaadittiin usealta taholta ennen kuin kauppa tehtiin ja, kirjoitetaan Pellervolle, ”hinnat laskeutuivat uskomattomasti”.

Kokouksessaan toukokuussa päätti seura ryhtyä hommiin saada oma varastomaja Perniön aseman tienoille. Tähän antoi aihetta se merkillinen seikka, ettei seura ole saanut eräältä helsinkiläiseltä kauppahuoneelta tilaamiaan leseitä, vaikka tilaus tehtiin jo 2 – 3 kuukautta sitten. Luvataan aina kysyttäessä.

Seuran viimeisistä yhteistoimintayrityksistä ovat päätökset eläinsiitosyhdistysten ja karjanvakuutusyhdistysten perustamisesta mainittavat.

-lainaus Mikkelin sanomista 2.8.1900 loppu-

Välähdyksiä Nurkkila-Ylönkylän historiasta 1

Kansalliskirjaston digiarkiston vanhojen sanomalehtien digitalisointi  antaa nyt netin käyttäjille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tutustua alueen historiaan. Vanhoissa sanomalehdissä on melko runsaasti aikalaisten kuvauksia erilaisista tapahtumista, joista on helppo löytää meille tuttuja paikkoja ja esivanhempiemme nimiä sekä konkreettista tietoa elämän menosta. On helppo nähdä, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Ongelmat ovat samankaltaisia ja yhteisöjen toimintavat ovat melko samanlaisia kuin nykyään. On vain muistettava, että silloin väkeä asui näillä kylillä enemmän kuin nykyään.

Otan tästä nyt esimerkkinä Perniön Maamiesseuran vuosikokouksen vuodelta 1899. Artikkeli on julkaistu Uusi Aura sanomalehdessä. Palaamme nyt ajassa taaksepäin yli 100 vuotta ja havaitsemme, että silloin elettiin hyvin samantyyppisessä historillisessa tilanteensa kuin nyt. Venäjän imperiumi, johon Suomi silloin kuului suuriruhtinaskuntana, oli tulossa tiensä päähän. Aiemmin samana vuonna oli annettu Helmikuun manifesti, josta katsotaan alkaneen ensimmäisen sortokauden.  Kuvauksen lopussa saamme tästäkin pienen välähdyksen, kun Uusi Aura kirjoittaa näin: ”Lopuksi huomautettakoon, ettei yhtään lippua liehunut juhlapaikalla kuten ennen”. Kysymys lienee silloisen Suomen suuriruhtinaskunnan lipun käytöstä. Ilmeisesti Uusi Aura pitää hyvänä, ettei liputettu, koska muutamien siellä olevien artikkelin perusteella päättelisin, että Uusi Aura edusti myöntyväisyyssuuntaa. 

Kuvauksesta käy myös ilmi, että maataloudessa elettiin myös jonkinlaista kriisikautta. Kokouksessa pohdiskeltiin mahdollisuuksia saada maataliloille jotain lisätienestiä. 1800-luvun lopun ongelmat näkyvät myös esim. siinä, että meidän tilamme oli 1890-luvun puolessa välissä pakkohuutokaupan kaltaisissa tilanteissa 3 kertaa 2 vuoden aikana, jolloin myös omistajat vaihtuivat ja ongelmat jatkuivat siitä eteenpäin vielä yli 10 vuotta.

Maamiesseuran kokous oli luonteeltaan kansanjuhlan kaltainen. Siihen sisältyi runsaasti kilpailujen ja näyttelyiden lisäksi erilaista ohjelmaa, laulua, puheita ja näytelmä. Rahaa kerättiin arvoilla Nurkkilan lainakirjaston tarpeisiin ja opettaja Torvelainen painotti puheessaan kirjallisuuden merkitystä ja kehoitti kaikkia läsnäolijoita tilaamaan itselleen sanomalehden. Kun siirrymme nykyaikaan, niin nyt kehoitus kuuluisi, että kaikkien läsnäolijoiden pitäisi hankkia itselleen uudet Nokian Lumiat.

Kokouksessa mukana olijoista alueen ja maatalouden kehittämisen kannalta ehkä merkittävimmät olivat Perniössä hyvin tunnettu vaikuttaja kunnallisneuvos Karl Fredrik Kaarlonen sekä Karl Wasastjerna (Strömman kartanon omistaja). Artikkelissa tulevat hyvin esille myös monet muut paikalliset vaikuttajat kuten Lindstedtit, Erikssonit, Lindholmit, Friskit jne. Vähän oli myös raportointia siitä, että joillakin oli juomapuoli mennyt hiukan överiksi ja tietenkin ne perusvalittelut, ettei saada riittävästi väkeä mukaan toimintaan.

Seuraavassa on Uuden Auran artikkeli kokonaisuudessaan Maamiesseuran kokouksesta, joka pidettiin Skoilan Länsitalossa 16.9.1899. Artikkeli on julkaistu 20.9.1899:

-lainaus Uusi Aura 20.9.1899 alku-

Perniön maamiesseuran vuosikokous 

pidettiin lauantaina tämän kuun 16. päivänä kilpailuineen ja näyttelyineen Skoilan Länsitalossa Perniössä.

 

Vaikka ilma olikin sateinen, oli tilaisuus kumminkin houkutellut paikalle koko joukon yleisöä jo aamusta varahin. Samoin oli kilpailevain kyntäjäin ja ajurien luku erittäin ilahduttava. Hevosia ja lehmiä oli niinikään tyydyttävästi.

Aamupäivän työ kului palkintojen määräämisiin. Kello kahden tienoilla kokoonnuttiin avaraan navetan yliseen, jossa varsinainen vuosikokous alkoi.

Kokouksen avasi seuran puheenjohtaja ratsutilallinen K. F. Kaarlonen lyhyellä puheella. Tämän jälkeen valittiin K. F. Kaarlonen kokouksen puheenjohtajaksi. Seuran sihteeri maanviljelijä F. Lindegren luki laatimansa vuosikertomuksen. Vuosikertomuksessa huomautettiin mm. osanoton laimeutta seuran toimintaan, joka toiminta kumminkin on osoittautunut tarpeen vaatimaksi.

Maanviljelijä U. Enberg esitti kokoukselle seuran tilit. Seuralla on ollut tuloja 2 187 mk 50 p.; menoja 1 963 mk 93 p., joten säästö on 223 mk 57 p.

Tilintarkastajain lausunnosta myönnettiin johtokunnalle täydellinen tilinpäästö.

Ryhdyttiin sitten keskusteluihin ja ensimmäisenä kysymyksenä otettiin tuo K. S. Talousseuran tekemä piirijakoehdotus, jonka mukaan Perniön piiriin tulisivat kuulumaan Perniö, Kisko ja Suomussalmi, eikä Perniö ja Finby, kuten nyt on ollut. Kokous oli yksimielinen siitä, että Talousseuran tekemä ehdotus on epäkäytännöllinen ja sellaisenaan kerrassaan hyljättävä. Finby on Perniön kappeli ja sellaisena on sillä muut harrastukset Perniön kanssa yhteisiä, miksi yhteistyö maanviljelijäin kesken erotettaisiin. Talouseura on yhdistänyt Finbyn Kemiön kanssa. Miksi sitä ei käsitetty, sillä Finby on suomalainen ja Kemiö ruotsalainen kunta. Sitäpaitsi tulee Kemiö pyrkimään eri piiriksi. Finby eroaa niinikään, jos se syyttä pakosta yhdistetään Kemiöön. Asiaa järjellisesti punnitsemalla ei Kiskoa ja Suomusjärveä voida Perniöön yhdistää.

Tilanomistaja K. Wasastjernan ehdotuksesta jätetään Talousseuralle ylläolevaan henkeen käypä vastaus pöytäkirjan otteella.

Seura yhtyy työskentelemään Talousseuran alaisena muuttamalla sääntöehdotusta muutamista paikoista.

Toisena kysymyksenä keskusteltiin maanviljelijä Knuutilan ehdotuksesta: ”Miten saataisiin virkeämpi toiminta maanviljelijäin kesken”. Kysymyksen ehdottaja toivoi seuran piiriä jaettavaksi pieniin eri alueisiin, joilla olisi omat hallintonsa, vaan kuuluisivat seuran pääjohtokunnan alaisuuteen.

Puheenvuoroja asiasta käyttivät Lindegren, Kaarlonen, Torvelainen ja Wasastjerna  ja päätettiin asia jättää johtokunnalle, joka kutsukoon asiantuntijoita avukseen. Ehdotusta muuten kannatettiin lämpimästi.

Maanviljelijä Knuutilan ehdotuksesta keskusteltiin: ”Maanviljelijän mahdollisista lisätuloista”.

Tilanomistaja K. Wasastjerna piti parhaana lisätulona siemenviljan ulosvientiä. Kysymykseen yhdistyi tilanomistaja K. Wasastjernan jo ennemmin tehty ehdotus ”Suuremman viljanlajittelijan ostosta”.

Oltiin sitä mieltä, että huonoa siementä meillä vielä kylvetään. Tulo on sitten sen mukaista.

Kysymyksessä olevain koneiden hintaa ja lajeja kuulustelemaan valtuutettiin johtokunta. Samoin jäi johtokunnan ehdotettavaksi seuraavan vuosikokouksen paikka.

Kun ei uusia keskustelukysymyksiä ehdoteltu, siirryttiin ulos, jossa ryhdyttiin palkintojen jakoon.

Torppareille hyvin hoidetuista torpistaan jaettiin seuraavat palkinnot: 1. palk. 25 mk. pappilan torppari Karl Johansson ja torppari August Johansson Haarlasta; 2. palk. 20 mk torppari J. U. Lindqvist Ahljoelta ja Kustaa Karlsson Kuhmisista sekä 3. palk. Akseli Lindroos Skoilasta.

Palvelijoille hyvästä ja nuhteettomasta palvelusta: renki Aleks Rosenberg Mussarilta 25 mk. (28 vuotta); jyvämies Aleks Jansson Saurusta 12 mk. (15 vuotta); renki August Reinhold Sundström Sormijärveltä 12 mk; renki Evert Himmelroos Ahljoelta 11 mk; vouti Wilhelm Manelius Arpalahdelta 10 mk; renki Emil Rauhanen Arpalahdelta 7 mk ja muonatorppari Kalle Lindström Ahljoelta 8 mk; piika Erika Sofia Lignell Saurusta 12 mk; Hilma E. Lindholm Laiterlasta 9 mk; Martha Sofia Nyman Sormijärveltä 7 mk; Eliina Lemström 7 mk; Hilda Lahti Kumianpäästä 5 mk ja Hilma Karlsson Makarlasta 5 mk.

Ojituksesta 1. palk. 12 mk August Johansson Haarlasta ja 10 mk Juho Hakala Kuustonbölestä; 2. palk. 8 mk Kustaa Lits pappilasta ja 6 mk Juho Andersson Nurkkilasta sekä 3. palk. 5 mk Kalle Himberg Falkbergistä ja 4 mk Valfrid Virtanen Ylönkylästä.

Palkintotuomareina olivat: Oskar Ytti, Juho Viksten ja Theodor Kustonen.

Kynnöstä: 1. palk. 12 mk vouti Karl Aaltonen Haarlasta, talollisen poika Arthur Lilja Lapparlasta ja vouti Elis Sundberg Skoilasta; 2. palk. 10 mk talollisen poika Kalle Frisk Nurkkilasta ja renki Johan Karlsson Ylönkylästä; 3. palk.  8 mk muonamiehet Karl Lindqvist Ylönkylästä ja Johan Laukka Skoilasta.

Varsoista: 1. palk. 20 mk agronomi U Lindstedt Muddaisista oriista Thor; 2. palk. 15 mk talollisen poika Kustaa Lindström Suomenkylästä oriista Oiva ja 3. palk. 10 mk talollinen Viktor Lindholm Lindilästä oriista Jalo – 1. palk. 15 mk ent. maanviljelijä S. Lindstedt Talonpojan Teijolta tamma Beda ja maanviljelijä W. Sjöholm Haarlasta tamma Kaisa sekä 2. palk. 10 mk talollinen Elias Adamsson Kyynärältä, Brita.

Tammoista varsoineen: 1. palk. 20 mk talollinen Karl Lundström Muddaisista ja 2. palk. 15 mk talollinen Oskar Lindstedt Skoilasta.

Palkintotuomarit olivat maanviljelijät W. Sjöholm, F. Eriksson ja F. U. Lindstedt.

Sonneista: 1. palk. 15 mk K. F. Kaarlonen Skoilasta ja 10 mk W. Sjöholm Haarlasta.

Hiehoista: 2. palk. 8 mk K. Eriksson Ylönkylästä ja Tilda Lindstedt Skoilasta sekä 3. palk. 5 mk J. Hellsten Hirvilahdelta ja K. Blomkvist Kieronperästä.

Lehmistä: Kaksi 1. palkintoa a’ 15 mk maanviljelijä K. Eriksson Ylönkylästä; 2. palk. 10 mk O. Lindstedt Skoilasta ja K. Wasastjerna Strömmasta, 3. palk. 5 mk K. Karlsson ja K. Wasastjerna Strömmasta sekä O. Lindstedt Skoilasta.

Hiehoparvesta: 2. palk. 20 mk K. Eriksson Ylönkylästä (1 sonni 4 hiehoa).

Lehmäparvesta: 1. palk. 30 mk K. Eriksson Ylönkylästä (1 sonni 4 lehmää) ja 2. palk. 20 mk K. F. Kaarlonen Skoilasta (1 sonni 3 lehmää).

Maamiesseuran vuosikokouksen yhteyteen oli asetettu arpajaiset Nurkkilan lainakirjaston hyväksi.

Kun Nurkkilan sekakööri oli laulanut ” Oi Suomi isän, äidin maa”, puhui opettaja Juho Torvelainen kirjallisuuden merkityksestä ja kehoitti jokaista läsnäolijaa hankkimaan itselleen sanomalehden. Seurasi sitten hauska satu ”eukon valinnasta”, jonka työnjohtaja Wiksten kertoi nauruhermoja erittäin kutkuttavalla tavalla.  Naurua ylläpiti näytelmä ”Kihlaus”, jonka muutamat amatöörit Mathildedaalista esittivät sekä sujuvasti että reippaasti. 

Kun Kalevalan laulua oli vielä kuultu, päättyi iltama lyhyeen puheeseen, jossa kehoitettiin eloon herättämään Perniön nukahtanut nuorisoseura.

Arvat, noin 4000, menivät kuin tulessa ja on aineellinen tulos koko kaunis. Kansan käytös, paria horjuvaa olentoraukkaa lukuunottamatta, oli kerrassaan siisti.

Lopuksi huomautettakoon, ettei yhtään lippua liehunut juhlapaikalla kuten ennen.

 

-lainaus Uusi Aura 20.9.1899 loppu-